No niin, vaikka pyhästi vannoin ettei blogini pyöri lasten ympärillä niin mikäs sen parempi tapa aloittaa bloggaaminen kuin kirjoittamalla lapsiaiheinen teksti. :)
Olen tässä viime aikoina havainnut mielenkiintoisen ilmiön lapsiperheiden keskuudessa ja erityisesti pienten lasten äitien keskuudessa. Siitä hetkestä asti kun lapsi syntyy pahaa aavistamattomana tähän julmaan maailmaan alkaa lasten äitien ylläpitämä taistelu. Taisteluun ei tarvitse kenenkään erikseen ilmoittautua, päinvastoin sinun odotetaan osallistuvan taistoon heti saatuasi lapsesi syliisi.
Kyseessä ei ole yhteisen hyvän saavuttaminen eikä edes paremmat Kelan tuet... Ehei tässä on kyseessä taisto oman lapsen paremmuudesta verrattuna muihin lapsiin.
Jokainen on varmasti joskus kuullut jotain vastaavaa:
"Meidän Martti se jo oppikin kääntymään mahalleen jo kahden kuukauden ikäisenä!"
"Voi eihän tuo vielä mitään, meidän Liisa osaakin jo sanoa 'isi' ja ikää on vasta kolme kuukautta!"
Tämmöiset kommentit on helposti naamioitavissa ylpeydeksi oman lapsen kehityksestä mutta valitettavan monella vanhemmalla leikkimielinen kisailu muuttuu todelliseksi taisteluksi olla sen osaavimman lapsen äiti. Rajatapauksissa ei keinoja kaihdeta vaan pienen lapsen leikit ja puuhailut muuttuvat ryömintäsulkeisiin ja lusikan käyttö harjoituksiin.
Onko kultaisen lapsuuden käsitys häviämässä ja tilalle tulee superlasten aikakausi? Miksi lapsi ei saa olla lapsi vaan ennemminkin huippuunsa viritetty ihmishybridi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti